sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Taas yksi palapeli

Mainitsen silloin tällöin kokoilevani ennemminkin palapelejä, kuin vaatteita. Etenkin kierrätysmateriaaleista tehdessä päädyn useinmiten silppuamaan kaavat pieniksi palasiksi, jotta saan kankaat riittämään. Palapeleistä lisää täällä.


Ajattelin vielä havainnollistaa tätä kokoamisprosessia pienellä animaatiolla.


16 palan palapeli oli tämä, mikäli oikein laskin ja saumoja siinä on 24, sitten vielä päälle silitys ja siistintä.

Summa summarum:

Jos haluat säästää, tee kierrätysmateriaaleista.
Jos haluat säästää aikaa (ja hermoja), osta mieluummin kankaasi pakalta.


Edit. Kuva unohtui. Paita on kokoa kolmivuotias ja noita raitoja olisi voinut miettiä hieman pidempään. Oli tarkoitus laittaa ne sikinsokin, mutta nyt tuossa edessä näyttää olevan vain kehno kohdistus (ihasama, tämäkin paita mahtuu vain sen pienen hetken.)



Ainiin, laskinpa samalla saumat uudestaan ja ylläripylläri -väärin meni. Niitä on 25 (matematiikka ei ole koskaan ollut se vahvin laji).


lauantai 17. syyskuuta 2016

Päiväkotivaatteet

Hei moi, kiitos ja anteeksi. Kiitos siitä, että olette jaksaneet odotella näinkin pitkään uutta päivitystä ja anteeksi, ettei sitä ole piiiiitkään aikaan kuulunut. Nyt minä skarppaan. (Tuota tulee hoettua joka maanantai.)

Blogi on ollut nyt hetkisen tauolla paristakin eri syystä:

  1. Sain töitä (ainakin hetkeksi).
  2. Tirppa aloitti päiväkodin (ainakin hetkeksi).
  3. Ei ole aikaa. (ainakaan tällä hetkellä).
  4. Ompelukoneet. (Ihan tosi, ansaitsisin jonkin sortin urhoollisuusmitalin siitä, että ylipäätään suostun niihin koskemaan).
  5. Ei ole aikaa. (Etenkään koneiden kanssa taisteluun.)
  6. Jumejahan minulla riittää ja tällä hetkellä kärsin kirjoitusjumista.
  7. Mainitsinko jo sen ajanpuutteen?
Juuh, olin jo käsi sydämellä vannomassa etten enää ompele, ennen kuin olen saanut hommattua uudet koneet, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa. Sitä paitsi Tirppa aloitti päiväkodin, pitäähän sinne olla vaatetta.



Yritin pitää nämä mahdollisimman simppeleinä -helposti ommeltavina ja helposti yhdisteltävinä. Värikkäiden leggarien pariksi tein yksivärisen paidan ja toisinpäin. Kaunis ajatus oli, että ne aamutkin olisi sitten mahdollisimman helppoja ja simppeleitä. Ei ne ole.



Noista tunikoista tuli tosi kivat. OB:N roses on gray -nimistä kaavaa lähdin muokkailemaan. Otin pituudesta hieman pois, lisäsin taskut ja vielä resorit helmaan ja hihoihin. Pääntietä myös hieman suurensin. Sen teen tosin jokaisen OB:n kaavan kohdalla, sellaisen sentin nappaisen aina pois. Tirppa tykkää ettei kiristä tai purista. Muokkailen muutenkin usein kaavoja lennosta, varsinkin kun teen kierrätysmateriaaleista. Tai kun materiaalia on muuten vain rajallisesti käytössä. 

Autopaitaan piti kankaiden huvetessa jo esimerkiksi hieman lyhentää hihoja:


Ja juu, näiden paitojen pääntiet näyttävät varsin viimeistelemättömiltä. Johtuu ihan tuosta minun ja minun ompelukoneen välisestä viha-rakkaussuhteesta. Välttyäkseni suuremmalta draamalta, päätin jättää päälitikkaukset väliin. Tirpppa ei valita.


Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Magic










Psssssst.....

Haluatteko nähdä taikatempun?

Tässä se tulee!!!












TADAAAAA!!!





(ja anteeksi blogihiljaisuus. Meidän perheen arki on heittänyt kärrynpyörää ja se vaatii hiukan totuttelua.)

torstai 28. heinäkuuta 2016

Lomareissu

Hupsistarallaa! Siinäpä vierähtikin kaksi viikkoa muiden nurkissa pyöriessä. Suomeksi: Lähdettiin Tsirpan kanssa sukuloimaan.
Ehdittiin käydä Suonenjoella, Vantaalla ja Helsingissäkin, ennen kuin löydettiin kotiin. Nytpä seuraakin kasa lomakuvia, minä kun päätin heti aluksi heittää matkasta ompelukoneet, kynät, kumit sun muut luomisvehkeet.
Ok, ompelukoneita en ole vielä kantanut reissussa mukana vaikka monta kertaa onkin mieli tehnyt. Piirrustuslehtiön ja lyijykynät olen sen sijaan useamman kerran sullonut matkalaukkuun, mutta en tällä kertaa.
 Tällä kertaa halusin vain nauttia tydyn kanssa reissaamisesta. Sitäpaitsi piirtäminen vilkasta kolmivuotiasta kaitsiessa on melko haasteellista. Vaikka välillä tuntuukin, että äiti-ihmisenä on multitaskaaja, mutta piirtelyyn pitää olla oma tupa ja oma lupa.

imgflip

Lomakuvia siis luvassa (saattaa tosin olla, että joitain omatekoisia vaatteita niissä vilahtaa). Aloitetaan sieltä mihin aina ensimmäisenä suunnataan, eli Suonenjoelle. Sieltä on koneella jo ennestään miljoona kuvaa, joten en vaivautunut montaa räpsäisemään. Tosin tässä paikassa kävin ensimmäistä kertaa, vaikka kyseisessä kaupungissa on tullut kohta kolmekymmentä kesää vietettyä.


Oli niin sadunomainen maisema, että oli pakko kaivaa kamera esille. Se olikin ainoa kerta, kun vaivauduin siihen ylipäätään koskemaan.

Suonenjoelta päädyttiinkin sitten veivaamaan Helsinki-Vantaa väliä.

Vantaalla käytiin Heurekassa. Siellä olikin niin jännittävää, että Tirpan Juno koira päätti jäädä sinne pariksi yöksi. Kiitokset Junon löytäjälle ja Heurekan henkilökunnalle huolenpidosta. Juno varmasti viihtyi, mutta Tirpalle ehti tulla jo kova huoli ja ikävä.

 

Helsingissä oli tarkoitus käydä Korkeasaaressa, mutta eikös seepran ja apinan bongaaminen jo riitä?



Takaisin Vantaalle golfaamaan. Vaikka ei meitä nyt ihan tervetulleeksi toivotettu.


Mietittiin, pitäisikö äänestää (paljailla) jaloilla, mutta päädyttiin sitten kiltisti pukemaan kengät ja yritettiin käyttäytyä normaalisti.


No ei sentäs, teille jotka tiedätte yhtä paljon golfista kuin minä; puttigriinille ei saa viedä chippejä (mitä ne on?), hipit on tervetulleita. Arvatenkin.
Ammattilaiset saavat muuten tuon touhun näyttämään aivan liian helpolta. -Ei se ole! Trust me, pelkkä palloon osuminen on hankalaa. Ensin käytät pienen tovin saadaksesi hyvän gripin.. vai tripin, vai mikä se nyt oli...? -No saadaksesi hyvän otteen mailasta ja sitten, kun olet saanut aseteltua ne kätösesi oikein, pitäisi osata olla käyttämättä niitä ja antaa vaan vartalon kiertää JA sitten, kun olet aivan satavarma, että nyt muuten pallo lentää ja pitkälle, koska maila on just optimaalisessa asennossa tuolla takana ja yläkroppa lähtee tästä nyt sitten hienosti kiertämään. Maila käden jatkeena tai käsi mailan jatkeena tai whatevö, kun ei niillä käsillä saisi oikeasti mitään tehdä, paitsi ammattilaiset tekee sellaisen pienen kierron koska ne osaa, mutta sinun kannattaa se unohtaa ja annat palaa ja sviuhhh!!.......... Niin, mihinkäs se "kops" jäi? Katsot alas ja siinä se pallo vielä nököttää.
Saattaapa olla, että pieni golf kärpäsen purema tuolta silti jäi. Vielä minä joku päivä osun siihen palloon, ihan joka lyönnillä.

Griiniltä isolle kirkolle.


Kuvan  mekko on omaa käsialaa, facessa jo kerran esitelty. Samistelumekoksi nimetty, koska niitä löytyy kaksi. Kokoa äiti ja kokoa lapsi. Laitetaanpa hieman selkeämpi kuva.

Yläosa kierrätetty, alaosa EK:n palalaarista.
Yläosan kaava: OB:n wild day.
alaosan kaava: vapaa käsi

Touhuttiin me paljon muutakin. Käytiin mm. uimassa, shoppailemassa, syömässä, juomassa... kaikkialla. Käytiin me oikeasti myös siellä Korkeasaaressa. Sieltä onkin kuvia sen verran, että taidankin postailla ne tuonne facebookin puolelle. Käykäähän vilkaisemassa.

Lomalaiset kiittää ja kuittaa.


torstai 14. heinäkuuta 2016

Festariasu



It's a me, Mario!



No ei sentään, tämän kertaisissa kuvissa en esiinnykään itse, vaan parrasvaloihin pääsee (köh, joutuu) ystäväni, jolle lupauduin (ihan hyvää hyvyyttäni) kyseisen festariasun valmistamaan. Yhdellä pienen pienellä ehdolla tietenkin, kun tuo blogikin taas kaipailee päivitystä. Näiden kuvien julkaisemiseen on siis lupa vaadittu kysytty.


Jysäreillä asua oli tarkoitus ulkoiluttaa ja jos ajatellaan 90-luvun pelejä, niin varmasti monelle tulee ensimmäisenä mieleen Super Mario. Ystäväni siis pyysi minua tekemään Super Mario Bros -kankaasta itselleen shortsit. -Ihan vain pelkät shortsit.
Taitaa vain seura tehdä kaltaisekseen, kun alkoi hänelläkin projektin edetessä kummasti tuo ajatus rönsyilemään. Pitäähän nyt Mariolla henkselit ja lakki olla. "-Viitsisit sä hei?"

-No minähän viitsin.

 

Henkseleihin jäi punaisesta resorista juuri sopivasti materiaalia ja lakki onkin vilahtanut tässä blogissa jo aikaisemmin, täällä. Lakkiin saa myös tarvittaessa valot vilkkumaan, tämä päässä ei ainakaan katoa väkijoukkoon.


Ompelin lakkiin punaisen kangaspalan, peittääkseni aiemman tekstin ja tuon merkin kanssa päätinkin sitten hieman säätää soveltaa. Ajattelin, että helpoimmalla pääsee ihan vain piirtämällä. Väritin tussilla M-kirjaimen valkoiseen kangaspalaan. Ikävä kyllä, se ei ollut kangastussi ja kaiken lisäksi vesiliukoinen. Entäs jos sataa? -Ei, mutta hei! Onhan minulla sitä silitettävää kalvoa. Sehän suojaa, mutta tämä jää nyt lerpattamaan... jospa, vielä kiinnittäisin tämän kaksipuoleisella liimakankaalla hieman tukevampaan kankaaseen.
Merkissä on nyt siis kaksi kerrosta silityskalvoa, trikookangas, liimakangas ja verkkakangas ja kaikki on vielä reunasta varmistukseksi yhteen tikattu.
Ihan vain vaikkapa paperinen versio, suojattuna kirkkaalla teipillä tai kontaktimuovilla olisi varmasti ajanut saman asian, mutta arvatkaapa sattuiko minulla olemaan kumpaakaan, saati kävikö se siinä työn touhussa edes mielessä?

 

Pitäähän Mariolla myös viikset olla, sekä vyölaukku ja krepattu tukka kun 90-luvulla ollaan. Valkoiset hanskat vielä ja vilkkuvat kengät  (jotta satavarmasti erottuisi väkijoukosta) ja jos ei näillä nyt saa huomiota, niin olisi minulla yksi pikkuriikkinen pyyntö vielä vastalahjaksi vaivannäöstäni.


-Jos viitsisit tehdä sitten sellaisen Mario -pompun?



-Kiitos, tätä tilaisuutta ei voi olla käyttämättä:

Tausta: By Dylan Baugh, CC-BY

perjantai 1. heinäkuuta 2016

maximekko

Tsaijaijai, nyt kyllä on kestänyt tämän päivittäminen luvattoman kauan! Olen pahoillani, taisin hieman innostua tuosta facebookista. En siis ole laiskotellut, pois se minusta! Uudet tekeleet ovat vain jostain kumman syystä löytäneet tiensä pelkästään blogin facebook sivuille. Täytyy nyt hieman skarpata.

Okkei, eli tämä maximekko on jo buukissa esitelty.

 

Mekko valmistuikin juuri sopivasti juhannukseksi ja uhosinkin  - facebookissa - pitäväni tätä päällä satoi tai paistoi. Onneksi ei satanut, mutta paisteen takia tämä kyllä vaihtui lyhyempään alta aikayksikön. Trikoomekko (varsinkin maximittainen) on helteellä yllättävän kuuma. Tarkoitus oli ottaa tästä järven rannalla sellainen ihana kesäinen juhannuskuva, mutta... no niin, no... yritä siinä sitten...



Innostuinpa taasen muokkailemaan kuvia. Postasin edelleen sinne facebook sivuille vähintäänkin omituisen videon siitä, miltä minusta tuntuu näitä vaatteita kuvatessa, eikä se tunne katoa mihinkään, vaikka kuinka paljon tuota kameran edessä keikkumista harrastaisi. Viimeisin kuvaussessio meni taas hieman... sanoisinko pelleilyksi. Idea muokkaukseen tuli ystävältäni, jonka kanssa yritin ottaa kivan rantaselfien, mutta hän nyt sattuu olemaan "se yksi tyyppi".


Ystäväni siis pisti selfiet apinoinniksi ja niin... "monkey see, monkey do"... -Hei!! apina! Joo, siitä minä teen kuvan.

Sainkin hetkisen metsästää tuollaista sopivaa tonnin seteli -ilmettä.
Täältä se vihdoin viimein löytyi: Monkey, by Benjuni, CC BY-SA
Taustana tuttu ja turvallinen viidakko, By Scott DarbeyCC /BY

Siinäpä sen kuvan tarina, seuraavaan sainkin sitten kimmokkeen tuosta kankaasta. Värikkäistä sulista tuli riikinkukko mieleen, siispä.

By Arneliese, CC BY-SA
Tässäpä tämänkertainen, hyvää viikonlop..., ainiin! Unohdinko mainita ne facebook sivut?  Tuolla yläkulmassa, oikealla. Klik,klik.



Hyvää viikonloppua!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Neuled It on nyt facebookissa

Tästä taitaa tulla lyhyen blogiurani lyhin postaus, mutta nyt ei ehdi. Ilmoitan vain, että blogille on nyt luotu omat facebook sivut. Tuossa sivun oikealla on tuollainen facebookin logolla varustettu nappi jota saa painella. Siellä sitten on tulevaisuudessa enemmän menoa ja myös niitä keskeneräisiä tekeleitä... kunhan opin sitä päivittelemään. Olkaa siis kärsivällisiä, tämä on uutta minullekin.

Ja tässä niille jotka ovat koko pitkän viikon odotelleet, että mitähän se seuraavaksi keksii.


Kaava SK 5-6/16 Tunika ja kangas on EK:n palalaarista. Kuosi ei ehkä niin nappaa, eikä väritkään, tarkoitus olikin vain testata kaavaa ja se on ihana. Tällä tulee varmasti tehtyä useampikin mekko.


Tässäpä tämä kaikessa lyhykäisyydessään. Toivotan teille hyvää viikonloppua ja tervetuloa facebook sivuille!